tiistai 15. lokakuuta 2013

Turhautunut

with faith and hope

En taas saa mitään aikaiseksi.
Ajattelin tänne raapia jotain tekstiä josko se auttaisi.
Pari viikkoa menty terveyspuolella aika matalalentoa ja mieli menee yhtä vuoristorataa.
Jalassa todettiin tulppa ja kilpirauhasessa raju tulehdus.
Koetan poimia positiivisia asioita aivokoppaani mutta on tämä sellainen käymistila
että tahdonvoima on kovilla.
Mieli sanoo että nyt pitäisi tehdä tuo ja tuo asia mutta mitään sitten tapahdukkaan.
Mieli välillä huutaa mutta keho ei vastaa!
Kaiken maailman testit on kuluttavia ja itsensä piikittäminen on henkisesti tuskaa.
Kaiken tulosten odotus jotta saisi lääkityksen päälle tai kohdilleen.

Koetan koko ajan antaa itselleni tilanteeni anteeksi mutta sekin on vaikeaa ja turhauttavaa.
Samalla mietin miksi se on niin vaikeaa ja olen tullut siihen tulokseen että historiassani on
sattunut että sairasteluni takia olen kärsinyt työssäni.
Pahimmillaan itseltäni vietiin ammattini jossa olin toiminut yli 15v.
Sen jälkeen olen toki vanhettassani viisastunut ettei ihmisen arvoa määrittele
esim. se mikä hän on ammatiltaan.
Pettymykseni oli tosin tuolloin suuri sillä tykkäsin työstäni ja olin lojaali firmalle vuosia.
Firmalle joka loppujen lopuksi kulutti minut loppuun niin henkisesti kuin fyysisesti.
Tuo aika on menneiden talvien lumia ja monellekin liian tuttu juttu.
Mutta sieltä jostain nuo itsesyytökset minua vielä jostain syystä kalvavat.
Toki vahvasti asiaan vaikuttaa se että yritykseni asiat seisovat nyt myös.
Olen koettanut asikkaille ilmoitella että parhaani täällä teen, mutta en voi kovin kauaa itseäni junnata kun pakko tapahtua jotakin! Onneksi tytöillämme alkaa syysloma niin saavat auttaa äitiä.

Rakas sisareni on kovasti tsempannut ja kannustanut minua.
Laittoi viimeksi niin kannustavan viestinkin:
"Nyt loppuu paha mieli ja valtaa hyvä mieli, sillä olet jaksanut tänään kovin paljon.
Koeta muistaa aina se hyvä mitä olet saanut aikaan.
Löydät muista kyllä hyvää, mutta mikset löydä sitä itsestäsi?
Me muut olemme löytäneet sen sinusta!"

Kaunis kiitos rakas isosikkoni!


Lisäksi sain muistivihkon johon minun kuuluisi laittaa tunteitani paperille.
Nyt niitä tulikin laitettua tänne julkisuuteen mutta taidanpa nyt avata tämän kirjasen, tuoksutella paperia ja tunnustella miltä se sormissa tuntuu.
Lopuksi, vuodatusteni jälkeen haluan jakaa pari valokuvaa kivasta illasta Linnanmäellä.
Ensimmäistä kertaa menimme sinne syksystä ja pimeän tullen.
Varsin tunnelmallista, kokeilkaa tekin!

Paremmalla mielellä ensi kertaan,
Nea




2 kommenttia:

Pia ja pojat kirjoitti...

Tsemppiä ja jaksamista sinulle !!

Nea kirjoitti...

Kiitos Pia!
Mie koetan, mie koetan!