perjantai 12. syyskuuta 2008

Tarhalaista ja isosiskoa

Keuhkokuume jatkuu...
Minulla alkoi 9.päivä vuoteen omana.
Kuume on nyt onneksi taltutettu
mutta tämä yskä ja vaikea hengittäminen ei näytä helpottavan.

Tähän aamuun antoi kummasti voimia meidän uusi tarhalainen!
Hän on niin innostunut asiastansa. Katsokaa näitä onnellisia kasvoja:

Kyllä me jonkun verran saatiin sitä tarhapaikkaa odotellakin.
Aivan kauhia tilanne täällä pääkaupunkiseudulla!
Meidän onni oli että äitini asuu myös Helsingissä ja saimme Adelian hänelle hoitoon.
Oli tuokin aika tytölle tosi antoisaa kun joka päivä tuli silmät loistaen kertomaan
mitä kaikkea on tullut mummin kanssa tehtyä.
Miljoonat kiitokset mummille huolenpidosta!

Tässä vielä muutama siskoni ottama kuva tarhapäivästä:

Kasviksiin tutustumista


Namskis!
Leikkejä

Kato!

Prinsessan tarhatossut

Siskoni oli tosiaan Adelian kanssa tutustumassa tarhaan.
Siskoni on meistä sisaruksista se Duracel joka jaksaa keksiä, kehitellä, kannustaa ja ties mitä.
Tarhan tädit pääsivät siis hyvin vähällä kun Adelian täti otti lapsoset "haltuunsa".
Tuli itselläni mieleen lapsuuden aikoja, kun joskus tuo 8vuotta vanhempi isosiskoni intoutui keksimään tekemistä meidän pihan kakaroille.
Kaverini ylistivät siskoani kuinka se oli kiva kun hän kehitteli meille uusia juttuja.
Minä olin tietenkin ylpeä hänestä! Tosin murros ikäisenä taisin olla myös pikku riikkisen mustasukkainenkin...

Hänessä piilee kuitenkin jokin aivan uskomaton voimavara jota olen aina ihmetellyt.
En tarkoita mitään ylenpalttista sähellystä ja hääräämistä, vaan sellaista järjestelmällistä
tapaa tehdä asioita tehokkaasti.
Tähän kun lisätään vielä valtava empaattisuus niin kyseessä onkin aika paketti.
Tunnen välillä huonoa omaa tuntoa siitä kuinka pystyn ikinä antaa kaikkea tukea ja apua takaisin... Tiedän että se apu jota olen saanut osakseni on pyyteetöntä ja siitä ei odoteta vastapalvelusta. Mutta silti.

Noh, minä jään miettimään miten pystyn osoittamaan kiitollisuuttani.
Mutta jos sinä siskoni mahdat tätä joskus lukea niin muista
olet minulle niin rakas ja olen äärettömän ylpeä että saan olla pikkusiskosi!

2 kommenttia:

emmi kirjoitti...

kuka sä oot, ja miks sä kommasit mulle? :>

Nea kirjoitti...

Hei!
Eksyin vain kivaan blogiisi ja ajattelin jättää terveisiä.
Kiva huomata kun samanikäinen kuin oma tyttöni oli laittanut kivan blogin pystyyn (=