Päivää vietimme mm. Kirjurinluodon lasten leikkikentällä minne on rakennettu iso alue lasten ulkoilemista varten. Ihanaa että heidätkin on huomioitu!
Niinhän sitten meidän poppoon kaikki 4 lasta saivat kirmata kun vasikat kesälaitumella.
Tällä kertaa isät perässä kun vaimot lähtivät katsomaan sisustusjuttuja.
Nautin kun sain päästä hetkeksi "omaan rauhaan" ja vieläpä rakkaan serkkutyttöni kanssa!
Teea oli jostakin onnistunut löytämään vuodelta 1955 otteita vinkeistä, kuinka rakastavan vaimon on hyvä hoivata miestänsä.
Meni leipä kirjaimellisesti väärään kurkkuun kun luin sitä!
Klikkaa kuvaa niin näet sen
Itseäni huvitti eniten kohta missä opastettiin vaimoa levähtämään ennen miehen töistä saapumista jotta olisi virkeä ja raikas. Kaunistautumaan ja laittamaan nauhan päähänsä. Olemaan hilpeä ja mielenkiintoinen!
Tulee myös olla kyselemättä turhia.
On tuossa artikkelissa paljon perääkin jotta parisuhde saadaan pysymään raiteillaan
mutta ihan siihen en yhdy että jos mies on vaikka koko yön poissa niin ei tule kysellä ja osoittaa epäilevänsä miestänsä... Heh!
Näistä vinkeistä sitten tulikin meille viikonlopun keskustelun runko.
Toisin oli siis ennen.
Mieleeni tulee tapaus kun olimme vierailulla kyproslaisten ystäviemme luona.
Valmistelimme lähtöä illalliselle ja mieheni meni silittämään kauluspaitaansa.
Paikallinen ystävättäreni näki sen ja kysyi että mitä hän tekee?
Mieheni vastasi hämmentyneenä että no, silittää paitaansa.
Elena tuli minun luokseni ja kysyi samaa. Hän oli aivan ihmeissään että piti hakea oma äitinsä ja naapurin rouvakin sitä ihmettä katsomaan.
Itse tunsin ylpeyttä että mieheni oli oma-aloitteinen. Mutta minäpä siitä sain satikutia että miten annan mieheni tehdä minulle kuuluvan työn!
Noh, toisaalta hienoa että hekin osaavat olla ylpeitä omista kotitöistään.
Ja niin minäkin. Ainakin yritän.
Kiitos rakkaat kivasta ja virkistävästä viikonlopusta kanssanne!
Kesällä taas nähdään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti